Jalkoihin sattuu, koska hienostelin ja laitoin välttämättä hankalat kävelykengät. En ole vielä tarkastanut montako rakkoa tuli. Nojoo, ostin farkut, kengät, Hanoin keikkalipun ja kalenterin erästä hakemusta varten. Rahaa paloi enemmän kuin ansaitsen kahdessa kuukaudessa, vaikka tekisin jopa duunia, tosi hienoa.

Stadissa pyörin siis Harrin kanssa lähinnä. Suutuin sille ihan oikeasti, koska sitä ei selvästikään kiinnostanut kuunnella minun juttujani. Eipä koskaan, think so. Iskin luurit päähän, otin Voima-lehden käteen ja menin mököttämään Kampin penkille. Sitten heitin Harri-boylle kolmekymppiä uusiin pillifarkkuihin (emo, right?) ja menimme ostamaan yhteensä viisi karjalanpiirakkaa ja kaksi jogurttijuomaa.
Hengasimme vähän aikaa Riinan ja Sampan kanssa, onnea heille vaan. Lähdimme Riinan kanssa dösällä kotia kohti jutellen epäonnistumisen vaikeudesta. Ja virkkaus edistyy, huivista tulee toivottavasti hieno.

Sain nyt tälle blogille jonkinmoisen ulkoasun väsättyä, pöllin Photobucketista jonkun kuvan ja vähän säätelin näiden boksien värejä. Joskus tulevaisuudessa näen enemmän vaivaa, eli sitten kun jaksan ja on aikaa. Never?
Nojuu, koettakaa kestää. Tekstin laatu paranee kenties elämän muuttuessa kiinnostavammaksi - tai ehkä tylsemmäksi, jolloin dataamiselle jää vielä enemmän aikaa. Tämä viikonloppu on kyllä mennyt koneen kanssa lähinnä deittaillessa, mutta elättelen oikeasti toivoa elämän hankkimisesta.

Eilen muuten ex-naapurin lapsi, jota olin vahtimassa, jutteli mukavia:

Tyttö 2v: Oletko sä jo aikuinen?
Minä: En ole, olen nuori.
Tyttö 2 v: Miks sulla sitten on tissit?

Voi pientä, oli aika suloinen lapsi. Toisen TET-viikon olen päiväkodissa, haluaisin ehkä noin 3-4-vuotiaiden ryhmään. Tosin kun parivuotias ei saa ajaa pyörällä ja alkaa itkeä, olen ihan hukassa. En yhtään tiedä mitä pitäisi tehdä tai sanoa. Sonja meillä on se tuleva lastenhoitaja, mutta ovat ne pienet silti suloisia. Ainakin välillä.

Ny soi Funeral for a Friend, olenko sis emo? Ou mai gaad.
Hyvää yötä,

xxx