Sairautta ilmassa. Eilen piti maksaa melkein kuusikymmentä euroa erikoislääkärille, joka totesi kudosvaurion paranemisajan olevan noin kuusi viikkoa, että kiitti moi, ei voi tehdä mitäään. Kurkku on yhä kipeä, Sonja on flunssassa ja kaikkialla leijuu nuhapöpöjä vaanimassa uusia uhreja. Huomasin käsivarressani äsken muuttuneen luomen, se on toiselta reunalta muuttunut kai vähän epätasaiseksi. Jos en sitten kirjoittele, niin minulla on kai sitten ihosyöpä.

Löysin väliaikaisen ulkoasun tälle blogille, ennen kuin saan tehytä itse uuden. Pitäisi lukea matikankokeesen ja tehdä kaikenlaisia muitakin koulujuttuja, muttei oikein innosta. Tahtoisin ulos, mutta Henni se on tässä se joka tekee työt ja pyöräilee viisi kilometriä opettelmaan geometriaa, jota en osaa neidille opettaa. By the way, Henni näytti tänään m un nahkatakki päällä ja tussilla piirtämäni kyynel silmäkulmassa ihan Johnny Deppiltä elokuvassa Cry Baby. Wau. Joo, ja koulu meinasi palaa. Tuli palohälytys (tulipalohälytys) ja meille sanottiin, että eipä tässä mitään hätää, menkää vain takaisin luokkaan. Lopulta palelimme pihalla ja odottelimme palomiehiä, muttemme nähneet yhtään hyvännäköistä. Ei siinä kai sitten kuitenkaan kummemmin käynyt, eikä vaaratilannetta ollut. Niin ne sanoivat Tsernobylin ydinonnettomuudenkin jälkeen...

Illalla vahtimaan Arttua, jes. Enää kaksi koulupäivää, viikonloppu ja 2 viikkoa TET:issä pois koulusta. Jes! Pitäisi vaan sitä näytelmääkin vähän suunnitella välillä, ihan oikeasti. Onneksi sain sen arvostelun Ikkunaan tehtyä.

Thanks beib, see ya!
xxx