Perjantai, yleensä viikon ihanin päivä, jolloin ollaan aina menossa.
Siis ihan aina, kotiperjantai on tuhlattu perjantai. Muttakun.

Kamala henkinen taistelu, en osaa päättää lähteäkö Stadiin katsomaan ilotulitusta vai jäädäkö himaan lojumaan sohvalle. Oikeasti tyypit joiden kanssa haluaisin mennä eivät vaan pääse tulemaan. Toisaalta löytäisin sieltä varmasti seuraa, ja tiedän jo porukoita joissa pyöriä. Ehkä minä en vaan jaksa, katson ehkä Harrin kanssa himassa "Pikän kuuman kesän" jälleen kerran. Itse asiassa toisen kerran tällä viikolla.
Huomenna shoppailemaan joka tapauksessa, jes. Vieläpä itse ansaitulla rahalla, tuplajes.

Koulua on tänä syksynä ollut alle kuukausi, ja nyt kaden viikon tauko tuntuu aivan jumalaisen ihanalta. TET-viikot ilman koulua, päiviä, jotka matelevat eteenpäin todella hitaasti, loppumatta. Pitäisi varmaan puhua lääkärissä tästä ruokahalun voimakkaasta kasvamisesta, voi johtua ihan ulkopuolisista tekijöistä.
Väsymyksestäkin saattaa tulla ongelma, sillä nyt kun ei ole vielä kokeita tai harrastuksia, on vielä helppoa.

Lihon himassa, dataan, väsyttää. Voisin oikeasti nukkua sata vuotta ja herätä prinssin suudelmaan, lässynlässyn. Jos jonkun haluaisin, tyyppiä ei kuitenkaan vähempää kiinnosta. Herralla melkein laatta lentää, kun vain katsookin päin. Jos katsoo.
 Huomattu ja kokemuksesta opittu asia on, että ei vastaväitteitä.

xxx